Minusta tuntuu, että Viron kielen olen saanut melko mukavasti hallintaan ja pystyn lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan. Voin seurata TV-ohjelmia, lukea lehtiä, osallistua keskusteluihin ja työskennellä Viron kielellä.
Työviikko tuntui kuitenkin melko raskaalta. Uusia asioita tuli joka päivä eteen hyvällä vauhdilla ja kaikki käytettävät tietojärjestelmät ovat uusia, joten nekin on saatava hallintaan.
Kun vertaan työviikkoani täällä Tallinnassa työviikkooni Suomessa, niin ei se niin paljon erilainen tuntuisi olevan. Työpäivän pituus on ehkä suurin eroavuus. Itselläni on Suomessa 7 h 15 minuuttia pitkä päivä, kun se täällä Virossa on 8 tuntia, perjantaisin tosin hiukan lyhyempi.

Tänään kävin pyöräilemässä Vanhan kaupungin puolella ja siellä oli pienimuotoinen mielenosoitus Venäjän konsulaatin edessä, muistuttamassa Ukrainan tilanteesta. Onko meillä Suomessa uskaltauduttu Venäjän lähetystön ovelle mieltä osoittamaan?
Äskettäin tulleen uutisen mukaan presidenttimme on saanut kiitosta Ukrainan kriisin hoitamisesta YK:n pääsihteeriltä.
Täältä katsoen ja kommentteja kunnellessa, tuntuu kuitenkin siltä, kuin kotimaassa elettäisiin jollain toisella vuosikymmenellä. Ajat ovat mielenkiintoiset. Selviääkö Suomi asenteella "parempi vanha konsti, kuin pussillinen uusia" ?
Eilen täällä oli järjestetty Kalatorilla ohjelmaa ja myynnissä oli tuoretta kalaa, ja muutakin purtavaa. Soittokunta soitti ja tunnelma oli lämmin. Ostin savustettua ankeriasta. Todella herkullista! Kuhankin ostin ja paistoin tänään lounaaksi.

Lauantai olikin kaikenlaisten tapahtumien päivä, sillä Kalatorin läheisyydessä pidettiin myös Ekonäyttely, jossa sai tutustua mm ekomaaleihin ja aurinkopaneeleihin.
Lisäksi Tornide Väljak -aukiolla oli kirpputori ja sielläkin myynnissä mm hunajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti