Kylmää ja sateista

Kylmää ja sateista

Viikonlopun jälkeen ilma on muuttunut syksyiseksi. Vettä sataa ja sormet jäätyvät. Yöpakkasiakin lienee ollut, koska puissa on jo syksyn värejä.

Työviikko on edennyt mukavasti jo puoleen väliin. Työtehtävät ovat mielenkiintoiset. Kontaktit suomalaisten asiakkaiden kanssa ilahduttavat, vaikkakin heidän kanssaan hoidettavat asiat ovat useimmiten vähemmän ilahduttavia.

Virossa eletään digiyhteiskunnassa eikä paperikirjeitä juurikaan lähetellä asiakkaille. Allekirjoitukset hoidetaan digitaalisesti ja kirjeet kulkevat sähköisesti.

Jonkin aikaa sitten kuulin Suomen TV:ssä haastattelun, jossa haastateltu kertoi  kokemuksistaan Afrikassa. Siellä toimitaan mobiilisti.

Innostuneena odotan sitä, kun me Suomessakin siirrymme digiaikaan - kunhan nyt ensin työryhmät miettivät ja mietinnöt kiertävät lausunnoilla virastoissa ja erilaisissa järjestöissä. 

Digiaika tulkoon, olen valmiina. On älypuhelin, läppäri, tabletti, Kindle, sykemittari ja pöytäkonekin pöydällä.  Nyt kai pitäisi tuo sykemittari jo vaihtaa rannetietokoneeseen, joka seuraisi elämääni lihallisena ja psyykisenä oliona. Tietäisin huomattavasti paremmin miten minulla menee. Nythän elän mutuna.

Kävin tänään kuuntelemassa Niguliste-kirkossa luennon, jossa esiteltiin kirkon alttaritaulua ja kirkossa olevaa keskiaikaista Bernt Notken Surmantanssi -teosta.

Kirkko oli II maailmansodan pommitusten jäljiltä lähes pelkkä raunio, mutta rakennettiin uudelleen.

Alttaritaulu avataan täyteen mittaansa seuraavan kerran la 1.11.2014. Kannattaa tulla katsomaan, jos olet Tallinnassa.

Oheisissa kuvissa puuveistoksia.