Muusikaõhtu Tallinna Kaarli Kirikus

Tänään päivällä hyödynsin ilmaiskuljetuksen Rocca al Maren ostoskeskukseen. Ehkä kaikki muut suomalaiset Tallinnassa kävijät ovat tämän ostoparatiisin tienneet, mutta minulle se oli täysin uusi kokemus. En millään jaksanut kävellä koko keskusta läpi. Onneksi ei sentään joululauluja kuulunut missään. Kiersin pienen lenkin ja siinä kävellessäni nousi päällimmäiseksi tunne, että maailma hukkuu tavaraan ja aivan erityisesti vaatteisiin, kenkiin ja elektroniikkaan. Mihin ne kaikki myymättömät tavarat viedään? En voi millään uskoa, että tämänkään paratiisin kaikki hyllyissä olevat tavarat, vaatteet ja kengät saataisiin kaupattua meille kuluttajille. Hyllyt pursuavat kaikenlaista vimpainta ja vatkainta. Rekeissä roikkuu jos jonkinlaista vaatetta. Yhdessä näyteikkunassa oli miesmallinuken päälle aseteltu farkut niin, että perhekalleudet olivat melkein esillä. Ei kai vaan uusinta uutta ja kuuminta hottia tulevana keväänä?

Pelastauduin kirjakauppaan odottelemaan kuljetusta takaisin keskustaan. Löysinkin Eestin kielen kieliopin. Sitä olinkin etsiskellyt jo jonkin aikaa. Kirjakaupassa vierähti aika niin, että myöhästyin kuljetuksesta ja tulin trollilla eli sõitsin trolliga.

Karistaakseni mielestäni tavaraparatiisin, lähdin vielä Kaarlen kirkkoon kuuntelemaan musiikkia.
Siellä lauloi sopraano Kristiina Under urkujen säestyksellä. Urkuri Piret Aidulon lisäksi esiintyi trumbetisti Aabi Ausmaa. Ohjelmassa oli mm Händeliä, Purcellia, Bachia, Mozartia, lopuksi kuultiin Adamin Jouluyö. Mielenkiintoisin oli ehkä Puccinin Nessun dorma uruilla ja trumbetilla esitettynä. Kirkossa on hyvä akustiikka ja sopraanon laulu oli sydäntä lämmittävää. Meitä kuulijoita oli vain kolmisenkymmentä. Mietin siinä, että miksi näin harva oli kuuntelemassa hyvää klassista musiikkia täysin ilmaiseksi? Joulu ja siihen liittyvä musiikki, klassinenkaan, eivät ehkä historiallisista syistä ole täällä sellaisessa asemassa kuin esimerkiksi meillä Suomessa. Vai olisiko paikalla ollut vaikutusta?