Kielioppia ja elokuvia

Uusi kielioppikirja innoitti usean tunnin mittaiseen opiskeluun pääkirjastossa. Opiskelun päätteeksi sain käytännön harjoitusta, kun tiedustelin lainaajakorttia (Vabandake, et tülitan, aga ma tahaksin lugejakaarti kätte saama). Tulin ymmärretyksi ja minulle selvitettiin eestiksi, että lainaaminen on ilmaista, mutta kortti maksaa 15 kroonia. Lisäksi rekisteröintiä varten on oltava osoite Eestissä ja pitää esittää isikud tõentav dokumendid. Koska henkilöllisyystodistus ei ollut mukana, on palattava asiaan huomenna. Sitten pääsenkin lainaamaan kirjoja.

Tämä kokemus ulkomaalaisena olemisesta on ollut hyvin valaiseva. Olen konkreettisesti kokenut sen miltä tuntuu, kun yrittää selvittää asiaansa kielellä, jota ei täysin hallitse. Viimeiseen asti yritän käyttää vähäistä eestiäni, mutta vaikeammissa asioissa joutuu pakosta vaihtamaan englannille. Eniten harmittaa, jos toinen osapuoli vaihtaa heti englannin tai jopa suomen kielelle, kun huomaa etten ole eestinkielinen. Siinä menee hyvä harjoittelutilaisuus sivu suun. Tänään kirjastossa virkailija hidasti puhettaan ja äänsi selvästi, jotta ymmärtäisin. Uimahallin saunassa tarvitsi sanoa vaan "tere", kun rouva (proua) lauteilla arvasi, että ole suomalainen. Puhe jatkuikin sitten englanniksi. Meillä suomalaisilla on kuulema omanlaisensa aksentti. Itsekin erotan täällä äänten sorinasta suomalaisen heti, kun vain kuulen äänen, vaikka en saisi mitään selvää sanoista. Suomalainen puhuu tasaisesti ja jotenkin leveästi. Eestiläinen sirkuttaa iloisesti intonoiden (uudissana?).

Tässä tänään oppimani eestiläinen sanonta uudesta kielioppikirjasta: Rumal räägib, mis ta teab, tark teab, mis ta räägib. Se on suurin piirtein: Tyhmä puhuu siitä mistä tietää, viisas tietää mistä puhuu.

Onkin mainio oppikirja tämä kielioppi: Estonian texbook ja tekijä on Juhan Tuldava. Kirja on englanniksi käännetty. Erittäin hyvä aikuisopiskelijalle. Tänään kertasin siitä imperfektin ja konditionaalin. Jos verbi on haluta, niin imperfektissa ma-infinitiivin vartaloon lisätään -si eli ma tahan on imperfektissä ma tahasin. Konditionaalissa puolestaan lisätään -ksi preesensvartaloon eli ma tahaksin.

Illalla kävin elokuvissa katsomassa amerikkalaisen elokuvan Mehed, kes jõllitavad kitsesid eli miehet, jotka tuijottavat vuohia. Elokuvateattereita täällä on lähes joka kadunkulmassa. Liput ovat edullisia, tähän näytökseen klo 19.15 liput maksoivat 65 kr eli hiukan yli 4 eur. Täällä päättyi 6.12. PÖFF eli Pimedate ööde filmfestival, joka on joka syksyinen festivaali. Nyt oli jo 13. kerta. Eri teattereissa esitettiin monenlaisia elokuvia, eri puolilta maailmaa. Pöffillä on oma tunnuksensa Pöffhund.

Se istuu ja ulvoo Nokia kontserdimajan edessä Solaris-ostoskeskuksen edustalla.
Pöffissa kävin katsomassa suomalaisen Klaus Härön elokuvan Kirjad isa Jaakobile. Hyvin tehty pieni, tunteisiin vetoava elokuva. Yleisöä oli kourallinen. Se esitettiin Euraasia-kilpailusarjassa. Miten lie pärjännyt? En ole seurannut. Elokuvateattereissa esitetään paljon pohjoisamerikkalaisia, mutta myös venäläisiä elokuvia. Tekstitykset ovat eestiksi ja venäjäksi. Suomalainen joutuu siis ymmärtämään puhuttua tai tavaamaan eestiä, jos ei ole venäjä hallussa.